Anteeksi.
Tuo pieni mutta vaikutuksiltaan voimallinen sana, joka nostaa niin anteeksipyytäjässä kuin anteeksipyynnön vastaanottajassakin pintaan vahvoja tunteita. Kaikki riippuu luonnollisesti hyvin paljon siitä, käytetäänkö sanaa sen kaikkein vakavimmassa merkityksessään syvältä sydämestä tulevana todellisen katumuksen osoituksena vai pelkkänä ”Hups!” tai ”Sori siitä!” -tokaisun korvikkeena.
Anteeksipyyntö siinä missä anteeksiantokaan ei ole kuitenkaan missään nimessä itsessään mikään hyvän mielen automaatti tai helppo tehtävä, mutta niiden kahden kohdatessa sydämestä sydämeen on parhaimmillaan tuloksena kumpaakin osapuolta suuresti hyödyttävä ja lämmittävä lopputulos ja joskus pitkään jatkuneen vihanpidon ja toisen osapuolen soimaamisen päättyminen ja suhteiden korjaantuminen.
Moni omatuntopuutteinen viljelee Anteeksi-sanaa usein pelkkänä esiintymisen tehokeinona tai manipuloidakseen vastapuolta, mutta sydämestään rehellinen ihminen tulee anteeksipyytäjänä anteeksipyyntönsä kanssa nöyränä aiemmin loukkaamansa kanssaihmisen eteen. Hän antaa paitsi sanojensa, myös anteeksipyyntönsä sisältämän energian vedota toiseen, joka puolestaan päättää sen miten anteeksipyynnön kokee ja hyväksyykö hän sen vai ei.
Etenkin silloin, kun tilanne kaikkine anteeksipyyntöä edeltävine tapahtumineen on ollut päällä pitkään – vuosia, ehkä joskus vuosikymmeniäkin – on täysin luonnollista muistella kaikkea aikaisemmin tapahtunutta ja kaikkea sitä, mikä on mihinkin tulemaan johtanut.
Itse olin äskettäin tilanteessa, jossa eräs henkilö pyysi minulta anteeksi aikaisempaa toimintaansa, tämän tarkemmin en asian sisältöä tässä yhteydessä avaa.
Vältin kuitenkin vastaamasta tuohon tavallisen keskustelun keskellä esitettyyn anteeksipyyntöön siinä tilanteessa, mutta en tehnyt sitä ilkeyttäni vaan siksi, että ensinnäkin kyseessä oli täysin yllätyksenä ”puun takaa” tullut tapaaminen ja ihminen, jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä yli kahteen vuoteen. Toisaalta halusin myös kuunnella itseäni ja sitä, mitä tuntemuksia minussa juuri tuohon ihmiseen ja hänen anteeksipyyntöönsä liittyy ja mitä se sydämessäni esiin nostaa.
Silloin kun on kiinni tilanteen nostattamissa vahvoissa tunteissa ja muistoissa, olisi ulkokultaista ja feikkiä vastata lonkalta malliin: ”Totta kai saat anteeksi.” Rehellisyyden nimessä itse tilanteessa vastaamatta jättäminen ja myöhemmin asiaan palaaminen on usein myös anteeksipyytäjälle loppujen lopuksi paras vastaus. Syvällisesti ja ajan kanssa harkittu päätös, joka tulee sydämestä.
Kun anteeksiantoon voi liittyä usein paitsi historiasta, tilanteista ja joskus myös jostain tietystä ihmisestä irtipäästäminen, ei vakavasti esitettyyn anteeksipyyntöön saa eikä voi suhtautua kevyesti. Toisaalta asian läpikäynti kokonaisuudessaan on anteeksiannon ydin.
Se on kysymys, joka on koko prosessissa kaikkein tärkeintä niin anteeksiantavalle kuin anteeksipyytäjällekin: Olenko valmis päästämään/pääsemään irti?
Vedenjakajalla,
IE
Kuva: Vika Glitter / Pixabay
Vedenjakajalla Facebookissa: https://facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagramissa: https://instagram.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla-kotisivu: https://vedenjakajalla.fi