Vuoden 2024 saapuessa päätökseensä on paikallaan pitää katse hieman aikaa taustapeilissä, pian päättyvän vuoden tapahtumissa, kokemuksissa, kuvioissa ja ihmisissä.
Kohta alkava vuosi 2025 on itämaisessa kalenterissa Käärmeen vuosi. Odotan ja toivon sen olevan itselleni monessa suhteessa paljon parempi kuin tämä pian päättyvä, olenhan itsekin tuon jalon, joskin mystisen, salaperäisen ja myös joidenkin vihaaman merkin edustaja. Takuutahan tuosta paremmasta ei todellisuudessa ole, mutta aina voi ja saa toivoa.
Elämä on kuitenkin kaikessa tasan tarkkaan sitä mitä yläkerta päättää niskaamme lapioida, toivoo ihminen mitä toivoo.
Kesällä 2024 olin tekemisissä muutaman hetkisen erään vanhan ystävän kanssa, oppiakseni jälleen kerran kantapään kautta sen, että mikään ei muutu. Kurmotuksellaan Universumin tarkoituksena oli selvästikin muistuttaa mieleeni, että tietyissä kuvioissa ja ihmissuhteissa on aina oma omituinen dynamiikkansa. Pysyy, mutta ei parane. MOT.
Muutaman henkisen mustelman ja niistä toipumisen jälkeen olen taas tasaisella, oppi vastaanotettuna ja toivottavasti hieman (lue: paljon) entistä viisaampana.
Työrintamalla kohdallani jatkuvat normaalt kuviot, eli suomeksi sanottuna konsulttiarki. Asiakas eli työosoite vaihtuu alkavana vuonna taas uuteen ja aika näyttää mihin tällä kertaa suuntaan. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin suosiollisen kalenterin pyhäpäivien ja aiemmin säästöön jääneiden lomien tuloksena olen vapailla seuraavat reilut kaksi viikkoa, en muistakaan milloin vuodenvaihteen vapaat olisivat viimeksi olleet näin pitkät. Kiitos siitä, tulevat todellakin tarpeeseen.
Mitä kirjoittamiseen tulee, olen myös tehnyt tulevaisuuttani koskevan päätöksen.
Asian kanssa pitkään painittuani olen jatkanut oman blogialustani vuokra-aikaa tästä hetkestä neljäksi vuodeksi eteenpäin vuoden 2028 loppuun saakka, vaikka itselläni ei ole varmaa käsitystä siitä, kuinka pitkään ja miten paljon tulen tulevaisuudessa avaamaan maailmaani ja itseäni blogeissani. Viimeiset reilut puolitoista vuotta Ihmistä Etsimässä -blogini jälkeen ovat olleet aikaansaannosten puolesta hiljaiseloa, osaksi siksi ettei asiaa ole ollut, mutta ennen kaikkea maailmani ja sen muutosten tuloksena. Mieleeni nousee REM:in kappale Losing my religion, jonka sanoituksessa ja tunnoissa on paljon siitä, mitä olen viime vuosien aikana kokenut.
Tiedän kuitenkin, että olen päätökselläni varmistanut itselleni tilan, antanut itselleni mahdollisuuden ilmaista itseäni vapaasti myös tästä eteenpäin riippumatta siitä, mitä sosiaalisen median jättiläiset haluavat milloinkin suitsia ja ohjailla.
Laajemmassa katsainnossa voi myös hyvin kysyä, mitä on tapahtunut bloggaamiselle ja kirjoittamiselle yleensäkin. Tarkasteltaessa esimerkiksi Blogit.fi -sivun eri luokkia, huomaa selvästi miten siellä suuri osa kirjoittajista kerää voimiaan, ryhmissä kun on ollut hiljaisempaa ja kuolleempaa kuin koskaan minun siellä viettämieni vuosien aikana. Ehkä kyseessä on kuitenkin pelkkä normaalivaihtelu, aaltoliike, sillä joskus kirjoittajat – niin kuin ihmiset yleensäkin – ovat elämänsä ja näkemystensä avaamisessa avoimempia, joskus sulkeutuneempia. Katsotaan mitä vuosi 2025 tuo tuossa mielessä tullessaan.
Vedenjakajalla,
IE
Kuva: StockSnap / Pixabay (muokattu)
Vedenjakajalla Facebookissa: https://facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagramissa: https://instagram.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla-kotisivu: https://vedenjakajalla.fi/blog