Elämän parasta aikaa pitäisi olla sen, mitä parasta aikaa elämme.
Etenkin tänään, ystävänpäivänä, meidän jokaisen tulisi keskittyä siihen yhteen, jonka pitäisi olla paras ystävämme eli meihin itseemme. Käytännössä tuon pitäisi olla itsestään selvää vuoden jokaisena päivänä, mutta kuten niin usein käy, elämämme jokapäiväisyydet latistavat ja liudentavat omat tarpeemme jonnekin. Niistä tulee totuuksia jotka tunnistamme, mutta joita emme ole osanneet, voineet tai uskaltaneet syvällä itsessämme sisäistää.
Vaikka edellä sanonkin, että elämässä pitäisi olla tyytyväisin itseensä juuri tässä hetkessä, niin olen tuossa suhteessa ehkä itse kaikkein huonoin saarnaamaan siitä, sillä olen sitkutellut ja mutkutellut elämässäni niin monessa asiassa. Useimmiten kyse on ollut siitä, että olen kokenut joidenkin elämäni realiteettien ja pakko-ohjelmanumeroiden blokkavan minulta mahdollisuuksia toteuttaa itseäni elämässäni täydellisemmin ja tyydyttävämmin kuin olisi ollut ilman noita realiteetteja.
”Sitten kun olen sitä ja tätä..” tai ”Sitten kun saavutan sen ja sen…” tai ehkä kaikkein helpommin heitettynä: ”Sitten kun olen eläkkeellä, niin…”
Moni meistä on varmaan tuntenut ihmisiä, joille esimerkiksi tuota odotettua eläkeaikaa ei ehtinyt tulla tässä elämässä, eli siinäkin mielessä on joka tapauksessa aina parempi katsoa tähän hetkeen kuin kurkotella ainakaan kovin kauas tulevaan.
Sen verran uskallan kuitenkin valottaa lähitulevaisuutta kohdallani, että tänään perjantaina on edessäni siirtyminen maakuntiin, jossa illalla nautin saunasta ja huomenna lauantaina on vuorossa Lappeenrannan kaupunginteatterinTeemestarin tytär jota olen odottanut jo pitkään. Loppuosa viikonlopusta on täydellistä vapautta omassa rauhassa. Ensi viikon alusta pari etätyöpäivää ”siellä jossakin”, jonka jälkeen paluu pääkaupunkiseudulle. Paketti kasassa.
Tähän loppuun vielä muutama sana ystävänpäivästä.
Ystävänpäivähän on tunnetusti ollut käsitteiltään ja kuvastoltaan aina pelkkä kaupantekijöiden myyntiargumentti, etenkin joka asiassa dollarinkuvat silmissä suunnistavien amerikkalaisten helppoheikkien rahantekokone. Vaaleanpunaista Be my Valentine -pasketta ihmisille lapioidessa tyhjennetään heidän aivonsa ja lompakkonsa. Todellisuudessa ystävänpäivään kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin.
Tosiystävät ovat elämämme kauniita sieluja, joiden seurassa meillä on helppo olla. He tuovat elämäämme mukanaan paitsi oman fyysisyytensä, myös henkensä ja sielunsa. Tukijuuden, vahvan olkapään, kumppanuuden, taistelutoveruuden ja joskus tosirakkaudenkin.
Kiitokset kaikille teille, jotka olette tulleet pyörähtämään pikaisesti elämässäni sen eri käänteissä, kadoten lähes yhtä pikaisesti kuin saavuittekin. Ja ennen kaikkea rajaton kiitokseni kaikille tosiystävilleni, omille ihmisilleni. Kaikille teille, jotka olette vuosien varrella yhyttäneet minut jossain maailman ”turuilla ja toreilla” ja jättäneet jälkenne niin elämääni kuin sydämeenikin.
Kaikille teille kohotan maljani tänään.
Vedenjakajalla,
IE
Kuva: Polifoto / Pixabay
Vedenjakajalla Facebookissa: https://facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagramissa: https://instagram.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla-blogisivu: https://vedenjakajalla.fi/blog