Jokaisessa uudessa alussa piilevät omat mahdollisuutensa. Toisaalta uusi alku tuo mukanaan usein myös haasteita, sen on saanut tässä Vedenjakajalla -blogin aloittajaisiksi taas itsekin huomata.
Paitsi kaiken aloittamiseen liittyviä teknisiä otatuksia, on vastassa ollut myös vähemmän teknisiä haasteita – kutsuttakoon niitä tässä yhteydessä vaikka tekstuaalisen pärstäkertoimellisiksi.
Hämmästyttävän suurta osaa entisen Ihmistä Etsimässä -blogini seuraajista on pitänyt yrittää jo pitkään ja toistuvasti maanitella mukaan Vedenjakajalle (ja sanottakoon, hyvin huonolla menestyksellä), ja toisaalta joitakin ”popparit mikroon” -ihmisiä on pitänyt potkia eri kanavien seuraajista hevonhelvettiin. Onneksi kuitenkin vain erittäin rajoitetussa määrin.
Haasteiden keskellä surffaillessa mieleeni nousevat ajoittain erään kirjallisen suosikkini Tapani Tullan (Runoja Rakkauden Ripulista) suorasanaiset, mutta ah niin usein kohdalleen sattuvat lohkaisut, joissa tietynlaiset kanssaihmiset ja ihmisryhmät toimintatapoineen saavat ympäri korviaan ja käytännössä aina aiheesta.
Sitä olen pohtinut koko blogiurani ajan, kuinka vaikeaa on aina ollut joillekin kannattaa ja tukea toisen ihmisen tekemistä ja aikaansaannoksia? Joillekin minut jo pitkään tunteneille tuo on ollut alusta lähtien aivan luontaista ja automaagista, mutta monille muille piirieni ihmisille vaikeaa ja harvoille täydellisen mahdotontakin.
Mukaan on saatettu tulla somessa nimellisesti joskus vuosia sitten pitkääkin pidemmin hampain pyynnöstäni ja siihen tuo kannattaminen on sitten aktiivisesti unohtunutkin. Valitettavasti. Tuohon en pysty tietenkään tosielämässä vaikuttamaan, ne jotka haluavat vaieta minut hengiltä tekevät tahtonsa ja te kaikki muut jotka haluatte jatkaa tukemistani, olette aina tervetulleita. Sydämellinen kiitos arvon lukijani/tukijani!
Onhan toisaalta aina parempi omata edes kourallinen sydämestään ja omasta tahdostaan mukana olevia seuraajia ja kannattajia, kuin 5000 nimellistä ”*ttuako-se-siellä-nyt-taas-selittää” -turhaketta.
Tekstini ja esittämäni ajatukset eivät ole useinkaan kauniita tai herkullisen sokerihuurrettuja, useimmiten kirjoitan elämästä(ni) sellaisena kuin se minut näinä päivinä yhyttää. Hyvin usein raadollisena, rumana, rujona, rikkirevittynä.
Niitä täydellisyyksiä, joille tuo on tykkäilemisen este tai rajoite, kehotan etsiytymään vapaasti täydellisten kirjoittajien täydellisten tekstien pariin. Niiden, joille maailma on aina täydellinen, rehti ja reilu siinä missä kaunis ja avoinkin (kaikille teille ”täydellisille” ihmisille). Kaatakaa itsellenne vaan!
Vedenjakajalla,
IE
Kuva: Tumisu / Pixabay
Vedenjakajalla Facebookissa: https://facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagrammissa: https://instagram.com/vedenjakajalla