Omassa työssäni olen milloin millekin työpanokseni hankkijayritykselle ”liisattu”. Olen työnkuvaltani siis konsultti – kyllä, se monessa tilanteessa kieroon katsottu ja pilkattu, usein pelkkä ilkeiden vitsien ja tarkoituksellisten nälväisyjen kohde.
Olen palveluksiani hankkivalle organisaatiolle heidän näkökulmastaan samaa luokkaa kuin esimerkiksi käyttöön vuokrattu tulostin. Käyttöhyödyke, jonka työpanos vie omalta osaltaan, osaamisellaan ja tavallaan asiakasyritysten toimintaa ja heidän projektejaan eteenpäin.
Eikä siinä ole sinänsä mitään huonoa tai väärää.
Totuus on se, että jokainen työssä oleva – oli kyse sitten vakituisesta työsuhteesta tai liisattuna olemisesta – huoraa omalla tavalla itseään, osaamistaan ja aikaansa työnantajalleen ja/tai sen asiakkaille. Jakaa itseään ja itsestään saadaksen siitä maksun.
Olen astrologisesti kiinteänä Leijonana (asiasta hiukankaan käryllä olevat tietävät mistä puhun) viehättynyt pysyvyydestä ja ennakoitavuudesta eli siitä, että pystyn näkemään tulevaisuuttani eteenpäin ainakin sen verran että tiedän missä ja minkälaisessa ympäristössä vaikutan esimerkiksi parin vuoden kuluttua. Nykyisin tuo on kuitenkin todella harvinaista, kiitos tämän hetken nopeatempoisen ja alati muuttuvan työelämän tuollaisia takuita pysyvyydestä tarjoillaan hyvin harvoin.
Olin ennen vuodenvaihdetta tilanteessa, jossa pestini silloisella asiakkaalla oli päättymässä vuoden loppuun. Sinänsä olin pitänyt työstäni ja työkavereistani tuossa paikassa jossa ehdin vaikuttaa parisen vuotta, mutta vuoden lopussa siellä sopimusten uusinta-pudotuspelin jälkeen kirves osui minuun. Niin positiivisena kuin tuon tehtäväni ja ympäristöni muuten koinkin, sen johtamisen laatu oli kiltisti sanottuna hyvin vaihtelevaa.
Talon välijohdolle oli tärkeää päteä ja ajaa sisään tehdä kaikkiin vaikuttavia organisaatio-, prosessi- ja työtapapäätöksiä omia alaisiaan kuulematta, väittäen muutosehdotusten tulleen lattiatasolta (mikä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa). Työympäristöä ja tiimien ryhmädynamiikkaa voi hapannuttaa niin monella eri tavalla, vastuun välttely ja muiden selän taakse piiloutuminen itse tekemistään päätöksistä ovat niistä ehkä kaikkein myrkyllisimpiä. On aina yhtä frustroivaa joutua seuraamaan tuollaista peliä, mutta ei mitenkään yllättävää. People are people.
Nyt vaikutan siis jo toisessa asiakkuudessa, mutta juuri edellisessä paikassani johtamislaadun rapautuminen siellä aloittamiseni ja sopimukseni päättymisen välillä muodostui ajan kuluessa häiritsevän suureksi.
Edellä kerroin arvostavani parempaa näkyvyyttä oman työni jatkuvuuteen, siinä missä omaan tulevaisuuteeni laajemminkin. On kuitenkin tunnustettava, että myös lyhyemmissä sopimuksissa on omat etunsa. Mahdollisissa epäsopivuustilanteissa, eli kun hommat eivät skulaa niin kuin Strömsössä, ne mahdollistavat nopeamman aivoeron toisesta osapuolesta puolin ja toisin, mikä on joskus enemmän kuin paikallaan.
Jälleennäkemisen tai -näkemättömyyden ihanassa toivossa.
Vedenjakajalla,
IE
Kuva: StartupStockPhotos / Pixabay
Vedenjakajalla Facebookissa: https://facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagramissa: https://instagram.com/vedenjakajalla
Vedenjakajalla-kotisivu: https://vedenjakajalla.fi