Anteeksi. Tuo pieni mutta vaikutuksiltaan voimallinen sana, joka nostaa niin anteeksipyytäjässä kuin anteeksipyynnön vastaanottajassakin pintaan vahvoja tunteita. Kaikki riippuu luonnollisesti hyvin paljon siitä, käytetäänkö sanaa sen kaikkein vakavimmassa merkityksessään syvältä sydämestä tulevana todellisen katumuksen osoituksena vai pelkkänä ”Hups!” tai ”Sori siitä!” -tokaisun korvikkeena. Anteeksipyyntö siinä… Lue lisää »Anteeksi
Omassa työssäni olen milloin millekin työpanokseni hankkijayritykselle ”liisattu”. Olen työnkuvaltani siis konsultti – kyllä, se monessa tilanteessa kieroon katsottu ja pilkattu, usein pelkkä ilkeiden vitsien ja tarkoituksellisten nälväisyjen kohde. Olen palveluksiani hankkivalle organisaatiolle heidän näkökulmastaan samaa luokkaa kuin esimerkiksi käyttöön vuokrattu tulostin. Käyttöhyödyke, jonka työpanos… Lue lisää »Liisattu
Pari päivää sitten törmäsin jostain syystä Facebookin Ihmisiä, jotka saatat tuntea -listalla erääseen henkilöön, jonka tunnistin vuosien varrelta valokuvausyhteistyöstä Tanssijattaren kanssa. Hänen sivullaan näin joitakin Tanssijattaren uudempia kuvia, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Reaktioni niihin suoraan sanoen yllätti itsenikin, se kun ei ollut niin neutraali… Lue lisää »Ihmisiä, jotka saatat tuntea
Lähes päivälleen vuosi sitten seisoin Ihmistä Etsimässä -blogini haudalla jättämässä hyvästejä neljälle vuodelle elämästäni. Niille vuosille, joina ainoa tapa taistella pahuutta, pinnallisuutta ja ulkolkultaisuutta vastaan oli sanoittaa sitä näkyväksi eri ilmenemismuodoissaan. Niille vuosille, joina ainoa tapa saada äänensä kuuluville oli avata sydämensä ja huutaa tuskansa,… Lue lisää »Rakkauden haudalla
Tässäpä teille arvon lukijani lohikäärmeen vuoden 2024 ensimmäinen tekstini. Muutama sananen vahvistaakseni, että olen vieläkin mukana blogimaailmassa vaikkei minusta ole aikoihin mitään kuulunutkaan. En muista elämästäni ainoatakaan aiempaa ajanjaksoa, jolloin kirjoittaminen olisi ollut niin haastavaa kuin nyt. Olen varma, että kyse on suurimmalta osin Ihmistä… Lue lisää »Vuoden ensimmäinen
Ja tapahtuu niinä päivinä, että raihnainen vanha vuosi raahautuu oman osuutensa loppusuoralle, siinä missä uusi jo odottelee viestikapulaa malttamattomana. ”Nyt helvetti vauhtia, kääkkä!”, huutaa ylimielinen, omaa nuorta voimaansa ja kyvykkyyttään täynnä oleva nilkki rinnassaan numero 2024 maaliin hitaasti kiiruhtavalle. ”Ei minulla ole aikaa odotella sinua!”… Lue lisää »Ja tapahtuu niinä päivinä…
Se iskee joka vuosi juhlakauden lähestyessä. Kalvava epäilys ja tunne siitä, että joululle on tapahtunut jotain. Joulu, samoin kuin muutkin juhlat tai pyhät merkitsevät itselleni vuosi vuodelta koko ajan vähemmän, vaikkakin – myönnettäköön – joka juhlakausi mieleen nousee muistoja kaukaa, haalistuneita kuvia menneisyydestä, jolloin sydämessäni… Lue lisää »Joulu on kuollut
Kaksi vuotta sitten julkaisin tekstin Porttipäivä edellisessä Ihmistä Etsimässä -blogissani. Paitsi lämmittänyt, minua on aina myös ihmetyttänyt lukijoiden kiinnostus juuri tuohon tekstiini. Ilmestymisestään lähtien se on saanut koko ajan enemmän lukijoita etenkin eri porttipäivien lähestyessä, siinä missä niin monet muut yli 400 tekstistäni ovat tulleet… Lue lisää »Porttipäivä (kaksi vuotta myöhemmin)
Tiedätte varmaan ihmistyypin – se on hän, joka kusettaa kanssaihmisiään joka asiassa oman etunsa maksimoidakseen. Hän kuuluu heihin, jotka perustelevat kaiken toimintansa, kylmyytensä ja usein suoranaisen pahuutensakin lausahduksella: ”Niinhän kaikki tekevät.” Hän valehtelee, pettää, repii sydämiä, varastaa sieluja, pimittää kaiken totuuden itsestään kanssaihmisiltään pyrkien näyttelemään… Lue lisää »Niinhän kaikki tekevät
”Hei, olen täällä taas. Ylösnoussut. Vähän niin kuin Feeniks, tiedättehän?” Täällä taas? Feeniks? Mitä helvettiä se horisee? Naurettavasti ilmaistu, myönnettäköön, viimeisimmästä tekstistäni kun on vasta reilut puolitoista kuukautta. Tämä siis tiedoksi ennen kaikkea kaikille teille, jotka ette ole huomanneet kirjallista poissaoloani tai toisaalta suhteellista hiljaisuuttani… Lue lisää »Ylösnoussut