Luin vastikään netin Hidasta Elämää-sivuilta Kristiina Komulaisen kolumnin Petyitkö toiseen tai pettyikö joku sinuun? – Syy voi olla tässä
Hänen mukaansa emme pety useinkaan toisten ihmisten toimintaan sinänsä, vaan niihin olettamuksiin, kuvaan tai käsitykseen jotka olemme rakentaneet heistä omassa mielessämme.
Toisaalta meillä on ihmisinä tapana nähdä kanssaihmisemme idealisoiden samanlaisina kuin itse olemme, ei sellaisina kuin he todellisuudessa ovat. Etenkin tuo koskee tilanteita, joissa meillä on tai meissä on kehittymässä syvempi tunneside toiseen ihmiseen.
Jos meille itsellemme on kunnia-asia olla itse eri tilanteissa lupaustemme ja sitoumustemme mittaisia, ajattelemme vastaavasti toistenkin olevan samanlaisia. Moni ihminen on kuitenkin toiselle ihmiselle liian usein peto (en kirjoita tähän ”susi”, sillä susillakin on laumoissaan omat hierarkiansa ja helposti tulkittavat käyttäytymistapansa, mitä moni ihmispeto ei omaa).
Tästä seuraa kysymys: Jos luotamme toisiin ihmisiin siltä pohjalta mitä itse olemme, olemmeko täysiä idiootteja – maailma kun kusee meitä silmään meitä mennen tullen 100 – 0 aina mahdollisuuden saadessaan? Vaikka moni Kyynisyyden Kuningas tai Kuningatar saattaisi tuohon myönteisesti vastatakin, itse vastaan kaikesta kokemastani huolimatta kysymykseen kieltävästi.
On täysin oikein ja kohtuullista voida vaatia vähintäänkin lähipiirimme, mutta myös ihmisten yleisemminkin toimivan meitä kohtaan yhtä rehellisesti ja reilusti kuin miten mekin heitä kohtaan toimimme, pitäen esimerkiksi kiinni kaikista annetuista lupauksista tai sopimuksista. Jos tuollaisessa tilanteessa tulet toisen ihmisen pettämäksi tai harhaanjohtamaksi, niin silloin et todellakaan pety omiin odotuksiisi vaan toisen ihmisen todelliseen toimintaan sinua kohtaan.
Näitä tilanteita ja niistä nousevia reaktioita on tarpeetonta yrittää sälyttää meidän niskoillemme, selkäämme lyöty puukko kun ei valehtele.
Loppujen lopuksi tiedämme kaikki, että elämme maailmassa, jossa meille valehdellaan vasten kasvoja jokainen päivä. Monet tapaamamme ihmiset, näkemämme uutiset, joka paikassa silmillemme hyppäävät mainokset ja ennen kaikkea sosiaalinen media ovat aivan lyömätön mahdollisuus kusettajille, jotka haluavat valheellisesti näyttää muulle maailmalle mahdollisimman täydellisiltä ja korostaa muille omaa kaikkivoipaisuuttaan.
Valehteleminen myy, valheilla myydään ja kaikkein suurimmat ja kauneimmat valheet ostetaan kaikkein suurimmalla rahalla.
Tekstin lopuksi Kristiina Komulainen toteaa, että on hyväkin että ihmiset joskus pettyvät myös sinuun toteuttaessasi omaa tahtoasi.
Koska ihmisten käsitykset siitä mikä on oikein tai väärin (tai oikein väärin) kuitenkin eroavat toisistaan hyvin paljon, on mielestäni hieman vaarallista todeta noin. Se mikä on toiselle ihmiselle (yleensä tapahtuman vastaanottavalle puolelle) mitä suurin henkilökohtainen käytännön loukkaus ja rajarikko, ei merkitse sille toiselle eli usein sille varttinarsistiselle ”minä-minä-minä” -osapuolelle yhtikäs mitään. Se, mihin mikäkin ”yleisesti hyväksytyn toiminnan” raja vedetään vaihtelee paljon ihmisestä toiseen, siksi rehellisyys ja luotettavuus olisivat kaikessa kuitenkin aina se kaikkein paras valuutta. Sitä ei kuitenkaan moni ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. MOT.
Mutta mikäpä meillä herkemmillä ja rehellisemmillä wanhan liiton ihmisillä on elellessä tässä nykyisessä individualismin ja täydellisen rajattoman omatahtoisen toiminnan maailmassa. Syy pettymyksiimme ja loukatuksi tulemisiimme kun on (enemmän tai vähemmän suoraan sanottuna) lähes aina pettyvässä tai loukatussa itsessään.
Uskoo ken haluaa.
IE
Kuva: StockSnap / Pixabay
Vedenjakajalla Facebookissa: https://facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagramissa: https://instagram.com/vedenjakajalla