Aika, tuo elämässämme huseeraava vinkeä veijari on monivaikutteinen ja -muotoinen, jos toden totta monitaitoinenkin.
Siinä, missä aika muistuttaa meitä tämänkertaisen elämämme rajallisuudesta, se tuo myös omanlaistaan lohtua tämän elämän onnettomuuksiin ja pettymyksiin. Sen lisäksi, että ajan kuluminen tuo rauhaa ja mahdollistaa toipumisen, se toisaalta myös avaa silmämme ja sydämemme kaikelle menneelle. Aika mahdollistaa usein sen ymmärtämisen, mikä on ollut eri ihmisten ja tapahtumien tarkoitus elämässämme ja miten kaiken kokeminen on ollut meille opiksi ja joskus ehkä hyödyksikin.
Kun esimerkiksi menneet kokemukset ja niiden aiheuttama raastava kipu eivät enää sanele sitä mitä sydämessä liikkuu, sinun on mahdollista nähdä totuus. Totuus siitä, mitä elämäsi eri ihmiset sinulle olivat ja ennen kaikkea siitä, mitä sinä heille merkitsit.
Miten esimerkiksi olisit voinut huomata menneisyydessä edes yhden ihmisen muotoisen yhden valheen olemassaolon, kun käytännössä kaikki hänen sinulle vuosien aikana kertomastaan oli alusta loppuun yhtä suurta valhetta?
Kiitos ajan tuomien oivallusten ja itselleni anteeksiantamisen, en syytä enää itseäni siitä, mitä minun olisi pitänyt tietää tai ymmärtää. En tunne huonoa omaatuntoa, saati soimaa itseäni siitä, että kompastuin kaikessa luottamuksessani hänen asettamiinsa valheisiin ja puolitotuuksiin. Puolitotuudet kun ovat nimestään huolimatta pelkkiä valheita nekin, tarkoituksena saada näyttämään pinnallinen, rujo ja raadollinen totuus täydellisyydeltä. Yritys saada näyteltyä musta valkoiseksi.
Olen aikaisemmin kirjoittanut, että ajasta voidaan olla montaa mieltä, toisaalta sillä on tuomiensa haasteiden lisäksi ainakin myös yksi posiitiivinen funktio: se toimii sielun ja sydämen haavasiteenä. Se suojaa tunteellisen vammakohdan ja sen alla voi antaa itsensä parantua, jonka jälkeen alkaa ymmärtää kaikkea kokemaansa paremmin. Itsessänikin olen käynyt tätä läpi vuoden 2022 syksystä saakka hyvän ystäväni OLEN-valmennuksen kanssa.
Vaikka eihän kaikki ole kuitenkaan kokonaisuudessaan tällä taputeltu.
Nyt nimittäin suhtaudun kaikkiin kanssaihmisiini ja heidän minulle esittämäänsä versioon totuudesta paljon suuremmalla varauksella kuin aikaisemmin, elleivät he ole minulle aiemmassa yhteisyydessämme toisin todistaneet. Se on sitä tunteen arpikudosta, jota on paranemisen jälkeen sydämeen jäänyt. Se on sitä kohtaa minussa, joka ei enää kipuile, mutta joka estää täydellisen liikkuvuuden kaikissa tulevissa ihmissuhteissa. Ensimmäinen ajatus kun on nykyisin aina se, puhuuko vastapuoli totta ja kuinka rehellinen hän on, oli kyse sitten kenestä, mistä asiasta tai suhdelajista hyvänsä.
Kuten monessa nykyajan ihmissuhdevinkissä ja -ohjeessa todetaan, toisten ihmisten sinulle sanomilla tai kirjoittamilla sanoilla ei ole mitään merkitystä. Totuus on vain ja ainoastaan heidän toiminnassaan sinua kohtaan. Avaa silmäsi ja sydämesi ja näe mitä kanssaihmisesi sinuun kohdistavat, on se sitten rakkautta, välinpitämättömyyttä tai vihaa. Usko se mitä näet ja mitä saat ottaa heiltä vastaan. Silloin tiedät.
Vedenjakajalla,
IE
Kuva: Felix Mittermeier / Pixabay
Vedenjakajalla Facebookissa: https:/facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagramissa: https://instagram.com/vedenjakajalla
Vedenjakajalla-kotisivu: https://vedenjakajalla.fi