Kaksi vuotta sitten julkaisin tekstin Porttipäivä edellisessä Ihmistä Etsimässä -blogissani.
Paitsi lämmittänyt, minua on aina myös ihmetyttänyt lukijoiden kiinnostus juuri tuohon tekstiini. Ilmestymisestään lähtien se on saanut koko ajan enemmän lukijoita etenkin eri porttipäivien lähestyessä, siinä missä niin monet muut yli 400 tekstistäni ovat tulleet suuren yleisön unohtamiksi. Tiedän tuon, sillä seuraan jo tietoturvan takiakin tasaisin väliajoin myös Ihmistä Etsimässä -blogini liikennettä ja tekstieni lukijamääriä.
Ihmistä Etsimässä on vieläkin olemassa ja kaikkien luettavissa tästä hamaan tulevaisuuteen, vaikka se ei enää päivitykään.
Porttipäivää kaksi vuotta sitten kirjoittaessani luotin vielä tulevaan vaikka olin kiikunkaakkuillut jo vuosia sillä rajalla jolloin jouduin kysymään itseltäni hyvin usein mitä henkisissä piireissä mukanaolo oli elämääni vuosien aikana tuonut. Jo silloin oli selvää, että koko ajan vähemmän ja vähemmän.
En ole koskaan tuntenut olevani minkään tietyn henkisyyden suuntauksen tai ryhmän mukainen, vaan niin kuin moni, etsin niistä kuvioista ennen kaikkea itseäni ja henkistä peilikuvaani. Minun henkisyyteni on aina ollut omannäköistäni, tavallista, väritöntä, ei-huomiotaherättävää, mutta kuitenkin syvällä sydämessä ja sielussa liikkuvaa. Toisen (oletettavasti) kauniin sielun tukemista. Tavallista suomalaisen maskuliinin henkisyyttä, joka on sisältänyt toivottavasti niin antamista kuin saamistakin, yhteistyötä, rakkautta, keskinäistä ymmärtämistä siinä missä hyväksymistäkin. Kaikki tuo siinä kapasiteetissa ja niine kykyineni, joihin minä sydämestäni pystyin. Riittikö se? Noup.
Yleisenä kommenttina – tästä olen puhunut ja kirjoittanut jo vuosikausia – niin kauan kuin henkisyydessä ei suhtauduta energioihin tasapuolisesti ja kummankin energian vahvuuksia tukien ja arvostaen vaan pelkistä pinnallisista, ulkoisista näkökohdista nyrpistellen, on henkisyys sisäpiireineen ja näkemyksineen vain ja ainoastaan jakava asia.
Leikittelin vastikään omassa Instagramissani Motivaatiomentorin ajatuksella siitä, että silloin kun pääsee eroon joistain tietyistä elämänsä ihmisistä, ilo tekee tiensä takaisin. Asiassa voi olla todellisuudessakin paljon järkeä, paljon asiaa. Niin monelle olen muuttunut vuosien aikana merkityksettömäksi, monen kanssa kontaktit säilyivät vuosikausia vain siksi, että minä jaksoin kiskoa ihmissuhdeveturia perässäni – järjestin, kontaktoin, tapasin, kyselin: ”Hei, mitä sun elämääsi kuuluu, miten menee?”
Ja sitten kun vetäydyin väliaikaisesti ottamaan happea oman elämäni haasteissa, montaakaan ei tuo kiinnostanut. Rakastavaa, valoisaa, avointa, positiivista, kaunista feminiiniä, välittävää henkisyyttäkö? Ei epäilystäkään.
Kun pullaa ei enää ollut saatavilla rusinoista puhumattakaan, oli mukamas oikein, rakkaudellista ja rehellistä kääntää selkä ja uida muitta mutkitta kaiken maailman henkisen elämän hokkuspokkustelijoiden ja ”tosimaskuliinien” liiveihin. Kiitos ja hyvästi.
Toisaalta asiassa on myös kaunis puolensa. Ne todella harvat kauniit sielut jotka jaksoivat minua, pitivät yllä suhteita kun olin kaikkein heikoimmillani, yhyttivät ja kontaktoivat silloin tällöin omasta vapaasta tahdostaan osoittautuivat kultaakin kalliimmiksi.
Ihmiset, älkää kysykö mistä johtuu hiljaisuus ympärillänne. Älkää kysykö myöskään miksi ympärillänne pyörii joskus ihmisiä, joille te olette yhteydenpidon arvoisia vain silloin, kun teiltä tarvitaan, halutaan tai vaaditaan jotakin. Älkää kysykö miksi joidenkin ihmissuhteiden jokaiseen aktivoitumisvaiheeseen vaaditaan aina teidän omaa aloitteellisuuttanne. Ne ihmiset, joille olette olemassa vain kun he tarvitsevat jotakin elämäänsä, eivät ansaitse teitä.
Ja ennen kaikkea te kultaisine sydäminenne ette ansaitse heitä, vaan te ansaitsette jotain niin paljon parempaa.
Tasapuolisuutta, todellista rakkautta, hyväksyntää, keskinäistä, näkyvää ja toimivaa ymmärtämistä ja välittämistä puolin ja toisin. Ei mitään energioitten ”kädenvääntöä”. Jos sinut jätetään, jos sinut hylätään, jos arvoasi ei tunnisteta tai tunnusteta, jos tekemääsi työtä, panostustasi ja toimintaasi ei arvosteta, voit vastata ainoastaan yhdellä tavalla.
Käännä selkäsi, kävele pois taaksesi katsomatta. Anna luonnon tehdä tehtävänsä.
Vedenjakajalla,
IE
Kuva: Kanenori / Pixabay (kuvaa muokattu)
Vedenjakajalla Facebookissa: https://facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagramissa: https://instagram.com/vedenjakajalla
Vedenjakajalla kotisivu: https://vedenjakajalla.fi