Se iskee joka vuosi juhlakauden lähestyessä. Kalvava epäilys ja tunne siitä, että joululle on tapahtunut jotain.
Joulu, samoin kuin muutkin juhlat tai pyhät merkitsevät itselleni vuosi vuodelta koko ajan vähemmän, vaikkakin – myönnettäköön – joka juhlakausi mieleen nousee muistoja kaukaa, haalistuneita kuvia menneisyydestä, jolloin sydämessäni oli vielä lämpöä, rakkautta ja ymmärtäväisyyttä kaikkia ja kaikkea kohtaan. Jouluisin, jos toki muulloinkin.
Etenkin tänä vuonna olen tuntenut sisäisessä maailmassani tapahtuneen jotain sanoittamatonta, ehkä peruuttamatontakin. Jotain vähemmän hyvää, jonka vaikutukset tulevat tuntumaan hamaan tulevaisuuteen. Se sama sielun, hengen ja henkisyyden sijoiltaanmeno tuntuu koskettavan ihmiskuntaa laajemminkin. Kaikkialla soditaan ja taistellaan, niin kansat, ihmisryhmät kuin yksilötkin ympäri maailman yrittävät murtaa ja murskata toisiaan milloin minkäkin asian tai aatteen nimissä tai yksinkertaisesti vain oman etunsa takia.
Toisaalta raadollisen reaalimaailman vastapainoksi esimerkiksi somessa tulee nykyisin myös yllättävän usein vastaan postauksia, joissa ihmiset kailottavat maailmalle suureen ääneen löytämäänsä rakkautta, onnea ja iloa. Aivan kuin se, että ”katsokaa minua, minulla menee nyt hyvin”, poistaisi tai edes lievittäisi toisten ihmisten epäonnea, surua, pettymyksiä tai menetyksiä. Asioita voisi halutessaan tuulettaa niin paljon korrektimminkin.
Toisaalta noissa tilanteissa sanotaan usein, että kaikkea ei ole pakko lukea eikä somessa ole pakko olla. Totta osaltaan tuokin, vaikka toisaalta se on sanomattoman ”rakentavaa, rakkaudellista ja oikeudenmukaista” (lue: helvetin kylmää) palautetta kaikille varjoisien kujien vaeltajille, joille some voi olla syystä tai toisesta yksi harvoista kontakteista ulkomaailmaan.
Meitä osaavammat, tietävämmät ja taitavammat puhuvat siitä, että meitä ja sydäntämme kuvaa parhaiten se, miten suhtaudumme toisten onneen ja onnistumisiin omilla haastavimmilla hetkillämme. Jos todellakin niin on niin jatkakaa vaan patsasteluanne, olkaa hyvät. Morjestetaan toisiamme kun te olette vuorostanne matkalla elämässänne alaspäin ja me nyt alhossa olevat suuntaamme ylöspäin.
Siihen asti kuuluttakaa te kaikki, joiden elämä on muuttunut viime aikoina paremmaksi ja rakkaudellisemmaksi meille muille omaa ainutlaatuista onneanne ja totuuttanne siitä, kuinka kaunis maailma on. Julistakaa kaikille hyvästä tahdosta ihmisten kesken, siitä kuinka ”kaikki pelaavat” eikä ketään unohdeta tai jätetä jälkeen.
Monen elämässä ja sydämessä voi kuitenkin soida monestakin eri syystä aivan toisenlainen laulu.
Vedenjakajalla,
IE
Kuva: muhnaufals / Pixabay
Vedenjakajalla Facebookissa: https://facebook.com/Vedenjakajalla
Vedenjakajalla Instagramissa: https://instagram.com/vedenjakajalla
Vedenjakajalla-kotisivu: https://vedenjakajalla.fi